Siirry sisältöön

Rakennan työkseni työnhakupalvelua, jollaista ei pitäisi olla olemassa

Piirroskuvitus, jossa on hakukenttä ja kentän yläpuolella on erilaisia ammattialoja kuvaavia kuvia, kuten kamera, kynä, stetsokooppi, kaulin.
Romanien koulutustaso on noussut kohisten jo vuosikymmeniä, mutta he kohtaavat silti syrjintää ja ennakkoluuloja työelämässä. Romako-hanke kirittää työnantajia ottamaan osaajat eri taustoista avoimesti vastaan.

Romako-hankkeessa on juuri avattu työnantajapooli, josta romanitaustaiset opiskelijat ja valmistuneet voivat etsiä potentiaalisia työnantajia työ- ja harjoittelupaikkoja varten. Pooliin ilmoittautumalla työnantaja ilmaisee kiinnostuksensa ottaa vastaan romanitaustaisia työntekijöitä ja harjoittelijoita. Parhaimmillaan työnantaja jopa tarjoaa esimerkiksi muutamia korvamerkittyjä TET-harjoittelupaikkoja.

Työnantajapooliin ilmoittautuneet lupaavat, että jokainen osaaja on tervetullut työpaikalle taustastaan riippumatta. Tuntuu käsittämättömältä, että tällainen palvelu täytyi rakentaa, mutta sille on kuitenkin paljon tilausta.

Idea poolista tuli sosionomiksi valmistuneelta romanitaustaiselta naiselta, joka oli täysin uupunut loputtomalta tuntuvaan työnhakuun: ”Olisipa jokin palvelu, josta voisin vain katsoa ne työnantajat, jotka oikeasti haluavat minut töihin, eikä tarvitsisi tuhlata aikaansa selittelijöihin.”

Romanit kohtaavat edelleen työsyrjintää

Diakonia-ammattikorkeakoulun #Työnimi-kampanja nosti suuren yleisön tietoisuuteen romanien eriarvoisen aseman työnhaussa. Kampanjassa suomalaiset julkkikset hakivat heikoin tuloksin töitä romaninimillä, mutta käyttäen omia ansioluetteloitaan.

Myös Romakossa on mukana useita opiskelijoita, jotka ovat vaihtaneet nimensä ”suomalaisiksi” Villeiksi ja Pirkoiksi töitä saadakseen.

Kompastuskiviä on nimen lisäksi muitakin. Toisinaan työnantaja ei vielä nimestä huomaa, että työnhakija on romani. Kasvokkain esimerkiksi työhaastattelussa tai TET-harjoitteluun saapuessa työnantajalle tulee kiire selittää, miksi paikka olikin jo täytetty tai ei oikeastaan koskaan ollut edes avoinna.

Romanitaustaisia opiskelijoitamme seurattuani väitän, että ulkonäöllä on melkoisesti merkitystä työnhaussa. Mitä enemmän työnhakija näyttää ja kuulostaa romanilta, sitä harvempi työnantaja on valmis ottamaan hänet töihin.

Naiset ovat erityisen hankalassa asemassa erottuvan asunsa vuoksi silloinkin, kun työn tekemisen kannalta ei oikeasti olisi mitään väliä sillä, mitä sen tekijällä on päällään. Ei ole tavatonta, että nuori romanityttö vaihtaa farkut jalkaansa ainoan kerran silloin, kun hän lähtee etsimään harjoittelupaikkaa.

Jokaisella pitää olla oikeus valita ammattinsa

Romakossa on mukana ensimmäisissä opinnoissaan menestyneitä alan vaihtajia, jotka eivät ole vuosien yrittämisestä huolimatta työllistyneet esimerkiksi kaupan alalle. Sote-ala vetää romaneita puoleensa myös sen takia, että moni laskee saavansa todennäköisemmin töitä työvoimapulasta kärsivällä alalla.

On yksinkertaisesti väärin, että Suomessa on yhä nuoria, joiden opiskelupaikan valintaa varjostaa tieto eriarvoisesta asemasta työnhaussa.

Suomella on syystä hyvä maine tasa-arvon edistäjänä ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien maana. Silti romanien asema on edelleen sokea piste, joka kaipaa konkreettisia tekoja. Hyvä lukija, voisit aloittaa vaikka kutsumalla reiluksi tietämäsi työnantajan mukaan pooliin.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Dialogi-verkkomediassa.

Romakon työnantajapooli on täällä.


Katri Perho

Kirjoittaja on Romako-hankkeen projektipäällikkö, joka haluaa löytää ratkaisuja toimivien väestösuhteiden edistämiseksi suomalaisessa yhteiskunnassa.