Kokemus ja verkostot kantavat hanketyöstä toiseen 

Toimin aikaisemmin R3-romaninuorihankkeessa. Hanke painottui arjen, koulutuksen ja työllistymisen tukemiseen. Ryhmätoimintojen kautta saatiin yksilöt tavoitettua ja pikkuhiljaa luottamusta kasvatettua niin, että päästiin yksilöohjaukseen. Hanke ei kuitenkaan saanut Stealta jatkorahoitusta ja hankkeen asiakkaat jäivät tilanteidensa kanssa ikään kuin ilmaan.  

Onni onnettomuudessa oli, että Romako pystyi tarjoamaan R3-romaninuori-hankkeen vanhoille asiakkaille tukea koulutukseen sekä työllistymiseen koskevissa asioissa.  Romakoon siirtyminen kävi siis luonnostaan ja tätä kautta monet nykyiset Romakon asiakkaat tulivat mukaani jo edellisestä hankkeesta, heille tiedottaminen Romakosta kävi helposti ja ”pohjatyöt” olivat valmiina.  

Ajattelen näin, että eri tavoitteisiin päästäksemme tarvitaan pohjatyötä. Jos mietitään esim. koulutuksen kannalta merkittäviä asioita, niin on paljon osatekijöitä, jotka vaikuttavat yksilön suoriutumiseen koulutusta koskevissa asioissa, kuten arjen hallinta, talous, minäpystyvyys, haaveet, vertaistuki, kokemukset ja esimerkit. Tällaisiin asioihin vaikuttaminen ei tapahdu hetkessä ja kaikki asiakkaat ovat yksilöitä, joten usein on löydettävä erilaisia keinoja, joilla voidaan vaikuttaa.  

Uudet työntekijät tuovat mukanaan uusia tuulia, ideoita sekä asiakkaita. Kuitenkin hankkeet ovat usein hyvin lyhytaikaisia ja monesti asiakastyö perustuu luottamukselle. Luottamusta ei hetkessä saavuteta, vaikka olisit muuten ammattilainen ja palvelualtis. Vanhat työntekijät taas toimivat usein sisäänheittäjinä uusille työntekijöille ja auttavat läsnäolollaan rakentamaan luottamussuhdetta uuden työntekijän ja asiakkaan välillä.   

Ilokseni sain huomata, että Romakoon saapui vanhoja asiakkaitani ja tämä viesti minulle siitä, että luottamussuhde oli rakennettu. Vanhojen asiakkaiden oli varmasti helpompi ottaa meihin yhteyttä, kun mukana oli tuttu kasvo. Uuden hankkeen edessä vanhoilta konkareilta ja tuoreilta työntekijöiltä vaaditaan myös heittäytymistä ja itsensä likoon laittamista. Tämä tarkoittaa sitä, että välillä työpäivät venyvät ja ylityötunteja kertyy. Itse nautin siitä, kun näkee asioiden menevän eteenpäin ja koen olevani paineen alla parhaimmillani.  

Mielestäni hanketyön yksi parhaimmista puolesta on se, että voi raamien sisällä vaikuttaa sisältöön. Hanketta siis ohjaa hankesuunnitelma, joka antaa hankkeelle raamit ja toimintoja voidaan muokata hankkeen tavoitteisiin ja kohderyhmään sopiviksi. Kehittäminen sekä suunnittelu ovat mieleistä puuhaa ja tykkään tehdä asioita juuri tekemisen kautta.  

Hanketyön onnistumisen ehdoton lähtökohta on, että se palvelee mahdollisimman hyvin itse kohderyhmää. Tästä mieleeni on painunut hyvä esimerkki, kun kävin tutustumassa erääseen hankkeeseen, jonka kohderyhmää olivat päihdekuntoutujat. Ohjaaja kertoi, miten he muuttivat toimipaikkansa sijaintia ottaakseen huomioon heidän asiakkaansa. Hankkeen alkaessa heidän toimitilansa sijaitsivat kauppakeskuksen yhteydessä ja viereisessä tilassa toimi Alko. He halusivat minimoida asiakkaidensa houkutukset alkoholia koskien ja he muuttivat toimitilojen sijaintia heti, kun pystyivät. 

Koen olevani siunattu, että pääsin edellisen hankkeen loppuessa jatkamaan seuraavaan hankkeeseen. Edellisestä hankkeesta olen tuonut Romakon pöytään jo valmiiksi havaittuja hyviä toimintatapoja ja käytäntöjä, kuten mitä kautta hankkeesta tiedottaminen tavoittaa kohderyhmämme. Olin toiminut jo aikaisemmin Helsingin nuorisopalveluiden romanityötekijän kanssa tiiviissä yhteistyössä ja tiesin, että saamme heidän somekanavien kautta mahdollisimman laajasti tiedotettua hankkeestamme.  

Olin myös koulutukseni ja edellisen työpaikkani kautta tutkinut eri koulutuspolkuja sekä prosesseja. Samoin olin jo verkostoitunut paikallisten eri romanijärjestöjen kanssa ja heidän kuvionsa olivat minulle tuttuja. Koulutus ja vertaistuki ovat keskeisessä asemassa Romakon hankesuunnitelmassa ja nämä kaksi asiaa ovat sydämen asioita olleet minulle henkilökohtaisesti, mutta myös edellisen työni kautta. Sain myös näiden aiheiden parissa opetella toimivia käytäntöjä ennen Romakoa ja olen päässyt nyt hiomaan niitä Romakossa yhdessä moniammatillisen työryhmämme kanssa.   

Hankkeiden taustalla toimii idea, että hankkeista jäisi jotain vaikutteita rakenteisiin ja aina keksittäisiin uutta ja toimivaa, jolla edistettäisiin hankkeen kohderyhmän tavoitteita. Mietin, miten hyvin tämä käytännössä toimii. Minne ohjata asiakkaat, kun hankkeet loppuvat ja keksimmekö aina pyörän uudelleen, kun kehitämme hankkeissa toimivia käytäntöjä. Miten saamme levitettyä tarpeeksi tietoa toimivista käytännöistä, jotta muut hankkeet voivat niistä hyötyä?  

Tässä omaa pohdiskelua hankemaailmasta ja pähkinä purtavaksi meille kaikille, jotka työskentelemme hankkeiden parissa.

Kirjoittaja:

Tamara Åkerlund
Kirjoittaja työskentelee asiantuntijana Romako-hankkeessa.

Tietoa blogista:

Romako-hanketta hallinnoi Diakonia-ammattikorkeakoulu ja rahoittaa Opetus- ja kulttuuriministeriö. Osatoteuttajana toimii Stadin ammatti- ja aikuisopisto. Hankkeen toiminta-aika on 2021–2024.

Kuvassa Taitotalon Outi Wolf pitämässä 2. asteen opiskelijoille cv- ja työnhakupajaa. Kuvassa myös hankehenkilökuntaa sekä kulttuuriantropoligian opiskelija Heljä Valkama. Kuva: Tamara Åkerlund